Viimeinen kuukausi on ollut mun parasta ja kiireisintä aikaa täällä. Kaikki kiva on tapahtunut: Prom, viimeinen soccer game, viimeinen koulupäivä, graduation, graduation/farewell party, muiden graduation partyt... Viimeiset kaksi viikkoa oon juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja juhlista juhliin. Tänään tripla graduation party ja YFU:n lähtövalmennus, eilen piknik Kansasissa, toissapäivänä host mom:in pomon vuosipäiväyllätysjuhla, perjantaina mun ja Marian graduation party + mun farewell party, torstaina kokkasin suomalaisia lihapullia ja perunamuusia Marian oikeelle perheelle (jotka on ollut täällä reilun viikon verran, lähinnä Kansasissa tosin, ja lähtevät huomenna Floridaan) joka jäi yöksi, keskiviikkona oli koulun graduation ja projevt grad (senioreille tarkoitettu iltama liikuntakeskuksessa, jossa syödään, urheillaan ja biletetään koko yö), jne. Vielä olis muutamat grad partyt edessä kuin myös muuta ohjelmaa. Kiirettä pitää. Mutta se on hyvä, sillä jos vain istuisin yksikseni kotona kyllästyisin, enkä ottaisi kaikkea irti viimehetkistä.
Mulla on enää kahdeksan kokonaista päivää jäljellä. KAHDEKSAN. Miten se kaikki näin yhtäkkiä onkin sitten ohi? Tuntuu kyllä, että olisin ollut täällä jo iäisyyden, mutta silti vastahan juuri pakkasin ja odotin innoissani lentojani USA:han... Ja kohta kone kuljettaa minut taas takaisin. Vielä ei ole paniikki, ahdistus, masennus, suru yms iskenyt, mutta hyvästien sanominen turruttaa. En tunne vielä niitä ylitsepääsemättömön suuria ristiriitaisia tunteita, joita minun kuuluisi tuntea hyvästellessäni vuoden aikana saamia ystäviäni. En tahdo ymmärtää, että en mahdollisesti enää koskaan ikinä näe jotain henkilöä, josta on tullut minulle rakas ja tärkeä. Tai jos näenkin, niin siihen ainakin on aikaa ennen kuin taas tapaamme; kuka tietää milloin ja missä maailman kolkassa. Tänään jouduin hyvästelemään aurinkoisen sardinialaisen Chichini, sekä ensimmäisen ystäväni jonka täällä sain, espanjattareni Martan. Martan kanssa olemme yhdessä kahlanneet läpi tämän vuoden katalien koskien ja solisevien kevätpurojen. Halasimme ainakin viisi kertaa sanoen hyvästit aina vaan uudelleen. Lupaukset siitä, että menen pian Madridiin häntä tapaamaan, hän minua Suomeen. "Ethän unohda minua?" " Rakastan sinua!"
Sanat; todet ja niin surullisenkauniit minulta muille ja muilta minulle saivat viimein kyyneleet juoksemaan poskillani. En halua kohdata sitä mikä vielä väistämättä on edessä, en vielä, mutta tämä on jo sen esimakua. Herkkänä ihmisenä itken paljon, mutta juuri tänä vuonna olen vuodattanut vähemmän kyyneleitä kuin koskaan, vaikka tämä vuosi on ollut se, jona minulla on eniten ollut itkuun aihetta. Olen purrut huulta ja vetänyt pokerinaaman kasvoille.
MARTA & CHICHI
I want to thank you for everything, because you are both so very special for me. Here are some pictures and memories I want to share with you one more time. But lets not let these be the only memories, lets make some new ones some day...! :)
Chichi:
We really got to know each others in International Foods, where we became friends. Using your words: "Everybody love me cause I'm from Italy" - which is true! You didn't say this proud, you said it sincerely because that is how you are. And honestly: it is hard to imagine anybody more lovable than you!
![]() |
| You're always sunny :) |
![]() |
| You're accent is the most adorable in the whole planet! We have to Skype often so that I will never forget it. |
![]() |
| I'm gonna miss all those odd faces you make, especially when teasing Marta... :D |
![]() |
| Bella <3 We had so much fun at Prom! |
Some day I'll visit you in Sardinia, and we will eat gelato until we cannot anymore (which you know will take quite a while considering we're talking about me... :D ). Every day is a happy day with you, little miss sunshine, and I will miss the way you light up my day <3
Marta:
You were my very first friend I made here in America. I remember the Freshman transition day at school when you were sitting on a bench quietly and nervous and I came to talk to you. Since then we have been close friends and shared so many stories and memories with each others.
![]() |
| Do you remember this night at Applebee's in late August? It was the first time we met outside of school, and we had so much fun! |
| My Mediterranean girls! |
![]() |
| Spain, Italy & Finland @ Cooking class |
| Locas <3 |
![]() |
| <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 |







Rakkaat ihmiset ja ystävät asuvat aina sydämessä ja mielessä, vaikka välimatka olisi kuinka pitkä.
VastaaPoista-mamski-
Mä tykkäsin etenkin tästä lauseesta: "and we will eat gelato until we cannot anymore (which you know will take quite a while considering we're talking about me... :D )."
VastaaPoistaArvaat varmaan, keltä serkulta tää kommentti oli :)
Anni? :)
VastaaPoistaKukas muukaan :)
VastaaPoista