Lumi on jo peittänyt
kukat laaksosessa

Vihdoin talvi on tullut.

Istun pöydän ääressä lappaen puuroa suuhuni kiireellä, kuten aina. Enää en kuitenkaan ole se, joka myöhästelee. Tai se joka "on ajallaan" kuten asian mieluummin ilmaisen. Miss Brassi on anastanut tittelini. Se samainen brasilialainen itki tänä aamuna kun näki lumisateen ensimmäistä kertaa elämässään. Minä -hullu suomalainen joka pitää lumesta- ryntäsin pihalle innoissani nauttimaan pakkasesta ja kuvaamaan todistusaineistoa.

Suomen talvi; Suomen Joulu. Näitä kaipailen:

Stockmannin jouluikkunaa

Joulun tuoksua; kanelia, neilikkaa, luumuhilloa, havunoksia, kirpeää pakkasilmaa

Haaveilua omassa nojatuolissa katsellen lasin takana tanssivia jäätähtösiä

Jouluostoksien tekemistä talvisessa Helsingissä

Aleksanterin kadun jouluvaloja

Kotitekoisten joulukalenterien askartelua Helmin kanssa, joita ei koskaan saada ajoissa valmiiksi

Joulutalon koristelua

Sitä pientä sinivalkoista Suomenlipun kuvaa joulukalenterin kuudennen päivän luukusta

Kirpsakoita kävelyretkiä Kaitalahdessa, Kruunuvuorella, Tullisaaressa

Rallattelevia suomenkielisiä ylipirtsakoita lasten joululauluja

Oman huoneen joulukoristelua


Yllättäen en tuntenut koti-ikävää, vaan olin hyväntuulinen. Täällä tunnen ensimmäistä kertaa sitä vahvaa ylpeyttä, mitä Suomi ja suomalaiset ansaitsisivat aina osakseen. Elämä vieraalla maalla avaa silmät sille, mikä on aina ollut nenän edessä -niin lähellä, että se on sillä tavalla hassusti sumea.



Tämä päivä oli sinivalkoinen:

vaatteeni

Evanin itsetekemä Suomen itsenäisyyspaita (ele, joka lämmitti mieltäni)

sini- ja valkohohtoiset ilmapallot jenkkifutisjuhlaassemblyssä

kynteni

lumi+taivas

lumiukko-kuvioiset pyjamapöksyni