Maisema

Puut alkavat vaihtaa värejään; kesäinen muuttuu punakullaksi. Tätä olen odottanut: Syksyä. Mutta täällä syksy on kuin suomalainen tappohellepäivä: Lämpöä vieläkin melkein 30°C. Tänään oltiin vanhempien kanssa kävelyllä ensimmäistä kertaa. Tuo pieni tournée palautti mieleeni kaikki ne kävelyt Suomessa. Kuinka vaeltelin Kruunuvuorella ja Tullisaaressa omissa mietteissäni nauttien luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta. Ne kävelyt Mimosan ja Julian kanssa, jolloin vuoroin naurettiin kaksin kerroin, vuoroin pohditiin syntyjä syviä. Kallionympärikirmailut Helmin kanssa hypellen ja hullutellen. Hillan ja Vallun kanssa lenkkeilyt milloin missäkin puheenaiheina Vallu ja paljon muuta. Outin kanssa Tahkolla Dollyn ja Demin lenkkeilyretkiä järvenrantaan. Ja lopuksi ne kävelyt äidin ja isin kanssa Kaitalahtea kiertäen mun höpöttäen tulevaisuudenhaaveistani. Lämpimiä muistoja. Tossa pienessä kierroksessa naapurustossa oli samalla jotain tuttua ja turvallista ja niin myös uutta ja outoa. Se haju pellon reunassa. Ne liian äänekkäästi sirittävät sirkat. Asioita, jotka vielä joku päivä ovat tuttuja ja turvallisia. Pienet pellavapäiset pojat pelaamassa jalkapalloa puitossa nostivat hymyn huulilleni. Neliskulmaiset jo lakastuvat pihanurmet kantavat yllään lähes identtisiä taloja verhottuina erilaisiin oransseihin valoihin, kurpitsat ja haamut portaalla lymyillen. Pian koittaa ensimmäinen oikea Halloween mulle.

Istun pehmeällä, beigellä portaalla katsellen helmenharmaata aamua ovenkarmien välistä lasin läpi. Punainen auto kaartaa pihaan. Arkiaamu. Radio on päällä, mä istun mietteissäni. Kappaleen vaihtuessa käännän pääni takavasempaan. Ruskea, ankeahko talo seisoo kukkulan päällä. Kuihtunut kuusi kyljessään se on aamun hämärässä kauniilla tavalla aavemaisen näköinen. Kiidämme tietä eteenpäin, oikealla on peltoa. Keskellä sitä ruosteinen valkea aaltometalliröttelö rapistuu hiljakseen. Jotain sympaattista siinä on. Toinen kappale alkaa, seisomme liikennevaloissa. Edessä pilvi, jonka kullatun reunan takaa loistaa valo. Kuihtunut maissipelto saa kultaisen sävyn vielä hetki sitten hopeisena hiipuvaa taivasta vasten. Kappaleen vaihtuessa kolmanteen suuntaamme kohti lasia ja betonia; koulua. Ovatko keltaiset koulubussit tänään meitä edellä?