High School

Kaks viikkoa aitoa amerikkalaista high schoolia takana. Ja se on tähän mennessä ollu pitkälti sitä, mitä jenkkiteinileffojen perusteella voi sanoa. Kunnon draamaa en oo tosin vielä nähny.

Koulusysteemi on kumma, ristiriitanen. Pukukoodi on, sitä moni ei varmaan tienny. Kiellettyjen listalta löytyvät revityt vaatteet, naruolkaintopit, alaosat jotka yltävät sormenpäitä ylemmäs käsien ollessa suorana... Silti cheerleaderit pomppii minihameissaan. Järkyttävämpiä musta kuitenki on tanssijat: Hopeiset, muoviset tolppakorkobootsit ja minihameet. Ja niilläki on pompomit. Yhellä niistä vilkku pakarat hameen helman alta. Ne esitti yhdessä cheerleadereiden kanssa tanssin koulun lauluun. "Putas", kuiskasi espanjalainen vaihtarityttö toiselle espanjalaiselle esiintyjiin viitaten; "Huorat".

Koulussa näkee cheerleaderin vetimiin ja football-peliasuun pukeutuneita teinejä, jotka luultavasti kuvittelevat olevansa meidän muiden yläpuolella. Jotkut näyttävät sisäistäneet sen vähän liiankin hyvin. Rumat freshmanit, jotka tätä jaloa lajia harrastavat, kuvittelevat olevansa cooleja. Yksi ilmeisesti erehtyi  pitämään itseään vetävänä luiperot hartiat olkatoppausten verhoamina, ja iski silmää naksauttaen samalla kieltään erittäin epäcooli virne pyöreällä naamallaan.

Iteseluottamusta amerikalaisilta ei puutu. Äskeinen on yksi esimerkki. Toinen esimerkki on tyttö, joka sanoi osaavansa puhua espanjaa. Se osasi sanoa hola. Niille kahen sanan osaaminen tarkottaa, että ne puhuu sitä kieltä. Yhdellä pojalla on niin löysät farkut, että se joutuu pitelemään vyönsoljestaan kiinni, ettei pöksyt putoa. Roikkuvat farkut saattaa olla sen tavaramerkki, mutta musta se meni jo vähän liiottelun puolelle. Yks poika koulussa totes mulle, että toi (mun siskon kaverin pikkusisko) tykkää musta vaan mun vatsalihasten takia. Ok kiva tietää. Yhellä pojalla on niin ällöttävä "I know I'm the hottest guy on earth, so come on over baby" -ilme, ettei sitä siedä kattoo. Varsinkaan ku se ei sitä oikeesti oo.

Ruokailu kestää 23 minuuttia. Naurettavaa, kyllä. Ruokailuja on kolme, mikä tarkottaa sitä, että ruokalassa on yhtä aikaa melkeen 700 oppilasta. Eikä ruokala oo ees kovin suuri. Musta tuntuu, että joka päivä ruoaks on pizzaa tai nugetteja peitenimillä. Aterian lisukkeiks saa valita kolme juttua: mehun, tuoreita hedelmiä tai vihanneksia, juustohampparin (YÄK!) tai säilykehedelmiä. Tästä lähtien aion tuoda eväät ainakin osana päivistä. Ruoka maksaa 2,05 dollaria/ateria. Se maksetaan joka kerta erikseen. Sellaseen laitteseen pitää syöttää oma oppilasnumeronsa. Mä sain shekin, joka on ihan kätevä, ettei tarvii leikkiä tuntevansa paikallista valuuttaa.

Suurin osa käyttää koulussa reppua. Kaikilla, jotka tuo omat eväänsä mukanaan, on myös joku söpö pieni eväskassi. Koristeelliset farkut näyttää olevan muodissa. Mun liikkaryhmässä monella on samanlaiset shortsit, jotka on kuulemma nyt in. En tienny, että liikkavaatteillaki on omat muotinsa... (t. minä, joka ostin shortsini Wal-Martista ja alennusmyyneistä) Ripset on myös asia, johon nää panostaa. Kaikilla on semmoset mustat, pitkät räpsyripset. Koulu on täynnä Barbie-nukkeja. Liikkashortsithan ei millään voi säännöistä huolimatta olla yhtään alushousuja pidemmät!

Aineina mulla täällä on:

French 2 - kesto 1 vuosi

English 12 (senior englanti, pakollinen aine) - kesto 1 vuosi

Spanish 3 (vaihoin open kehotuksesta 2:sta 3:seen) - kesto 1 vuosi

Teams Sports (girls) - kesto 0,5 vuotta

American History - kesto 1 vuosi

American government (myöskin pakollinen) - kesto 0,5 vuotta THANK GOD!

Foundations of Drawing - kesto 0,5 vuotta

Oon tyytyväinen mun valintoihin. Tosin kouluhommiin menee ihan tuhottomasti aikaa. Ja mä kun luulin, että täällä pääsis rentoutumaan... Tällä viikolla mulla on yhteensä 6 quizzia! Kotiläksyihin meni eilen reilut 4 tuntia eli käytännössä koko päivä. Tänään meni vaan n. 3h. 

Mun ranskan ope on tosi mukava, ja se on meiän vaihtarivastaava. Entinen espanjan ope ääns huonommin ku minä. Niin huonosti, että espanjalainen vaihtari ei aina ymmärrä, mitä se sanoo espanjaks. Mun mielestä se on jo vähän surullista. Oppilaiden vieraiden kielien ääntämys on täällä muutenki surkeeta. Ja sit ku ne ei kuule kun opettajiensa puhetta, joka on amerikkalaisella aksentilla maustettua ni ei ihmekään, jos ei ne osaa. Team Sports:ssa oon pelannu kickballia ja softballia, jotka on mulle uusia lajeja. Historian ope on mukava ja huolehtii, että mä pärjään. Se myös osaa selittää asiat mielenkiintosesti. Government on vaikeeta. Piirtämisen ope on mahtava; tosi kiva, kiltti ja sympaattinen.

Koulun logolle mä nauroin kotona. Jos haluutte nähä sen ni vierailkaa mun koulun sivuilla osotteessa http://lswhs.leesummit.k12.mo.us/

Tässä koulun "taistelulaulu" :

Lee’s Summit West High School Fight Song

Oh, we’re the Titans reaching victory, And we will not stop till our goal we see.

Oh, we will fight—FIGHT! And we will win—WIN! And we will do it all again!

Oh, we’re the Titans reaching victory, And we will not stop till our goal we see.

Oh, we will fight—FIGHT! And we will win—WIN! And we will do it all again!

T—I—T—A—N—S—Titans! We’re on to victory!

Koulun logon ja laulun nähtyänne voitte miettiä uudestaan, kuinka täysjärkistä porukkaa kuvittelette täällä olevan.

Kirjottelen toivottavasti lähiaikoina lisää koulusta sekä amerikalaisesta jalkapallosta, ja lupaan postata myös kuvia :)

"Amerikassa kaikki on suurempaa!"

Pitää täysin paikkaansa. Kaikki on myös voimakkaampaa. Ja kaikkea on enemmän. Ehkä sanonnan vois muuttaa: amerikassa kaikki on enemmän. Juusto on keltasempaa, ruoka voimakkaamman makuista. Autoja perheellä on vähintään kaks. Valo on kirkkaampaa, se kirpasee silmään. Ja ukkonen. Se vasta onkin voimakas: kuulostaa kuin joku suihkuttais maata jollain valtavalla vesiletkulla. Ja siltä se myös näyttää.

Kaupat on valtavia. Kun mennään mallille, parkkeerataan auto ensiksi mentävän kaupan eteen. Kun kauppaa vaihdetaan, ajetaan autolla seuraavan kaupan eteen parkkiin, vaikka parkkialue on sama kaikille kaupoille. 50m kävelymatka on näemmä ylitsepääsemättömän pitkä. Vaikka ensin kaupasta kävelläänkin 25m matka autolle, hurautetaan sillä viereisen kaupan eteen ja kävellään siitä toiset 25m kauppaan. Amerikkalaislogiikkaa.

Perheeni kysyi multa tässä yks päivä, että tahdonko fruit snackseja ja näytti mulle pussia. "Niinku hedelmäkarkkeja?" kysyin. "Eiku ne on sellasia terveellisiä. Niissä on hedelmää." Ne oli pingviinin muotosia hedelmäkarkkeja, joiden pussissa luki: fruity taste. Hmm. Niissä oli tietty sit paljon sokeria. Muissakin ruokatuotteissa mainostetaan, että hei tämä on terveellistä: Tässä ei ole sokeria! Rasvaahan sitten tietysti piisaa. Ja ihmiset menee halpaan.

Meteli

Miltä tuntuisi istua kuumassa viiden hengen autossa ärsyttävän pikku teinitytön, videopelihullun pojan, pojan ujon tyttöystävän, erittäin eläväisen ja vilkkaan tyttökuskin, käytökseltään ailahtelevaisen homon ja hiljaisen suomalaisen tytön (vink vink) kanssa? Te ette halua tietää.
           Te ette halua tietää, että se ärsyttävä teini pälättää jatkuvasti turhanpäiväisyyksiä istuen sen homon sylissä, joka imee sen hiuksia. Tai sitä, että se homo ja kuski keskustelevat kiivaasti ajo-ohjeista kielellä jota ei ole homon maustaessa äänimaisemaa yhtäkkisin huudoin, jotka saisivat kenen tahansa muun kuskin ajamaan säikähdyksestä maissipeltoon. Tuskinpa haluaisitte tietää sitäkään, että kyydissä oleva pelihullu ja se ärsyttävä teini, joka on sen sisko, haukkuvat kilpaa toisiaan. Ja ettei kyyti kävisi turhan hiljaiseksi, kuski, homo ja pelihullu hoilottavat kuka milloinkin radion tahtiin. Lisäksi autossa käytetään erinäisiä smurffi-ilmaisuja, joita lainataan juuri nähdystä elokuvasta.
           Eikä tietenkään tule unohtaa aamuista meteliä: Meksikoaisia rakennusmiehiä, jotka korjaavat kattoa aiheuttaen pahanlaatuista pamahtelua, johon suomalaistyttö herää. Tai pelihullun ja sen siskon alati murisevaa ja räksyttävää koiraa, eikä liioin smurffien ällöttävää työlaulua. Unohtamatta kaikkea sitä muuta sählinkiä, joka automatkaan ja muuhun ohjelmaan sisältyy. Muun muassa vierailut (/riehailut) lukioon ja collegeen, kauppakäyntejä; joissa tyttöystävä joutuu pidättelemään videopelihullua poikaystäväänsä, joka yrittää ostaa hyllyt tyhjiksi saamillaan rahoilla samalla kun kuski ja teinityttö pitää kiskoa pois pehmoeläinhyllyjen luota. (Se teinityttö on hulluna pehmoleluihin, oikeastaan kaikkeen karvaiseen pihalta bongattuja paidattomia amerikkalaista jalkapalloa pelaavia uroksia unohtamatta (, jotka olisivat kyllä homollekin kelvanneet...)) ynnä muuta päätöntä.

Jos todella pystytte kuvittelemaan tämän kaiken (, mitä en toivo oman mielenterveytenne vuoksi), saattaa teillä olla jonkinlainen aavistus siitä, mitä se hiljainen suomalainen tyttö silloin ajatteli.

Maissipellon ensimaku

Howdy!

Täällä sitä nyt asustellaan keskellä maissipeltoja. Ihan korvessa en oo, onhan tää kuitenki 90 000 asukkaan kaupunki. Talot on samankaltasia symmetrisine pihoineen ja monine autoineen. Naapurustossa on yhteisuima-allas, mikä ei kuulosta yhtään hullummalta kun lämpöä voi olla 40 astetta. "Mall" löytyy myös lähistöltä. Siihen me käytiin jo tutustumassa, samoin kuin kouluun, johon tulen kulkemaan koulubussilla.

Talo on iso ja mun huone sisustettu vihreeks. Mulla on myös oma kylppäri. Alakerrassa on yhdistetty dojo-DVD-Wii-tiesmitäelektroniikkaa -huone. DVD:itä on varmaan miljoona. Kellarista löytyy nyrkkeilysäkki. Yks ovi vie autotalliin, josta löytyy kaksi autoa. Ylempää löytyy olkkari, iso keittiö, vanhempien makkari, Kylien (siskon) makkari, kylppäri, ruokatila ja työhuone. Talo on sisustettu inkkarikoristein.

Tuliaisista näyttivät pitävän. Paitsi salmiakeista. Pandan valkosuklaa maistui, Fazerin sinistä ei vielä maistettu. Ne ei oo kai koskaan ennen nähny tiskirättiä, koska ne luuli, että niillä kuuluu tiskata astioita (?). Kylie sain marimekon käsilaukun, josta se piti. Perheen äiti sai essun ja patakintaan, koska se tykkää ruoanlaitosta ja leipomisesta. Isä sai Nuuskamuikkus-muumimukin, lempiväriään sinistä. Sukista se meni sekaisin. Ne oli käsin kudotut villasukat, joita se heti kokeili tehden pari karateliikettä. Se myös halus liukua niillä pitkin lattiaa. Dee (äiti) saattais haluta samanlaiset. Ehkä joululahjaks sitten? Yhteiseksi annoin vielä mittasarjan, piparimaustetta, suomalaisen keittokirjan englanniksi ja myöhemmin saavat vielä tekeilläolevan reseptikirjan. Aikasemmin lähetin niille tuliaiseks Sinuhe egyptiläisen ja Puhdistuksen englanniks. Niitä on luettu. Itse sain Snoopy-pehmolelun (Dee rakastaa niitä), koirapehmolelun Deen työpaikalta, koulun t-paidan ja unisiepparin. Tom (isä) vaikutti ilahtuneelta kun tiesin heti mikä se on. Mulla on kotonaki sellanen, tosin se ei oo aito niinku tämä. Tomin isoäiti on nimittäin puoliks intiaani.

Illasta Kylien kaveri Jeremy tuli meille. Me pelattiin jotain korttipeliä. Oli kiva, että oli ikäistäni seuraa, vaikka lähinnä vaan seurasin Jeremyn ja Kylien outoja juttuja. 

Yks asia mua mietityttää; nimittäin bedding (petivaatteet). Mulla on nimittäin joku, jota luulen päiväpeitoks, koristetyynyjä, ohut viltti, sen alla lakana, aluslakana ja kaks tyynyä. Nukun ilman päällimmäistä peittoa, mut en oo ihan perillä mitä niistä oikeesti tulis käyttää. ? .

Miten pakata elämä 23 kiloon?

Viimeinen päivä ennen lähtöä. Alotin pakkaamisen aamulla. Huone on tulvillaan vaatekasoja, jotka peittää kaikki pinnat.

elämä -> matkalaukku (23kg, syvyys x korkeus x leveys : 150cm) = mahdoton epäyhtälö

Kaikki tylsä, turha ja tarpeeton on jätettävä. Ja paljon muutakin. 80% vaatteista jää kaappiin. Saan 11 kuukaudeks pakata yhtä paljon kuin viikon lomamatkalle. Ja silti huomenna tähän aikaan istun Chicagon koneessa vanha elämä sullottuna laukkuuni ja uus odottamassa alkuaan.

Kotona mua hemmotellaan. Äiti laittaa mun suomalaisia herkkuruokia, lyhentää housuja, silittää vaatteita... Isi haluu mut mukaansa kaupunkiin ja uimaan. Se esitti eilen jopa tietävänsä jotain Harry Potterista. Ele, jota arvostan. Hemmottelen Frankia sirkoin ja silityksin. Vähän väliä meen Rosan huoneeseen, otan Frankin sängylle ja siinä me makoillaan vierekkäin kaikki kolme: minä, sisko ja lisko. <3.

Vieläkään ei jännitä. Turha sitä on ressata ennen lähtöä. Ja siellä onkin sitten varmaan niin paljon puuhaa ettei paljoa ehdi ikävöidä ainakaan alkuun.

Toissapäivänä Skypetin mun perheen kanssa. Ne kysy multa muutaman viime hetken kysymyksen. Ne on tosi innoissaan siitä että mä tuun. "Monika, do you have any questions to us?" En taaskaan osannut vastata. Ne kaikki kysymykset lipuu pois mielestä sitä mukaa ku oon niitä viimesen neljän kuukauden aikana saanut päähäni. Pian mä saan vastauksia.