Monin kuvin, vähin sanoin

3.8: Lento Frankfurtista Chicagoon kesti 8 tuntia. Iidalla tietty heti kamera kädessä :D

Heidi (Suomi) ja Marta (Espanja) Titansien amerikkalaisen jalkapallon joukkueen ensimmäisessä pelissä 26.8.

YFU:n vaihtariporukalla Worlds of Fun -huvipuistossa 27.8.

5.9. Renessanssifestivaaleilla pääsin koluamaan periamerikkalaista herkkua; kalkkunankoipea!

Taylor Swiftin konsertissa 24.9. seuranani Marta (Espanja), Ilona (Suomi) sekä hostäiti Dee, joka ei ole kuvassa.

30.9: Homecoming-paraatiin vaihtareille oltiin väsätty Saksa- ja Espanjakerhossa julisteet. En siis ole itse tuota kylttiäni taiteillut.

River Market 8.10. #1

Norjalainen Guro nappas musta kuvan kun seisoin lasilla makaavan miehen päällä.

 River Market 8.10. #2

Minä ja Guro (Norja) :) Kuvaajana toimi "Lazy Boy".

River Market 8.10. #3

Kesäinen lokakuun päivä, +27°C ja taustalla kaunis Kansas City.

 River Market 8.10. #4 tai kuten sen mielummin ilmaisen: "Päivä jona tapasin Obaman".

Jetin (Hollanti) ja Margarethin (Viro) seurassa YFU:n Halloween-pirskeissä 22.10. Taustalla vaihatreiden kaivertama kurpitsarivistö.

Trick or treat 30.10.

Yö St. Louisin kaupunkimuseon katolla Sveitsiläisen Valentinan seurassa 13.11.

St. Louis linnunsilmin St. Lousin Archin huipulta 14.11.

Christmas in the Park, Longview Lake, joulukuu.

Jenkkien Jouluaatto 25.12: minä, Kylie-sisko, Henning-veli (norjalainen veljeni asui meillä vaan kahden viikon ajan :( ) sekä Maria-sisko (Brasilia) olohuoneessa taustallamme toinen kahdesta joulukuusesta paketteineen. Alakerrasta löytyi Snoopy-koristeinen joulupuu.

Mavericksien lätkämatsissa suomalaisen Heidin seurassa vaihtariporukalla Uuden Vuoden aattona 31.12.

Ensimmäinen Snow Day (ei koulua, sillä maassa oli reilun sentin verran lunta!) 12.1.

Samainen päivä: Maria teki ensimmäisen lumipallonsa :)

13.1. Oltiin Marian ja Martinan (Slovakia) kanssa luitelemassa Kansas Cityssä. Maria oli ensimmäistä, ja Martina toista kertaa elämässään luistelemassa.

KC - Kansas City

KC

YFU:n lasketteluretkellä Snow Greek:issä 14.1. Poseerataan Thaimaalaisen Mon kanssa taustallamme huimat 95 metriä korkeat rinteet.

Ensimmäisessä kolmesta YFU:n valmennuksessa vaihto-oppiluutta verrattiin värillisiin laseihin, jonka läpi maailmaa katsotaan. Perheellä ja vaihto-oppilaalla on eri väriset lasit: Toinen katsoo maailmaa sinisten, toinen keltaisten läpi, ja kun ne yhdistää, tulee maailmasta vihreä. Kun vaihto-oppilas sitten palaa kotimaahansa, eivät asiat enää ole enää yksivärisiä. Toinen maailma on jättänyt näkökenttään jälkensä, jota ei voi pyyhkiä pois. Suomi on se tyyni ja järkevä sininen, Amerikka se väri, jota Suomessa ei juurikaan käytetä. Se näyttää suomalaisen päällä typerältä, hiukan mahtailevalta. Liian näyttävältä suomineidon kalpealle hipiälle. Toisaalta se väri on lämmin, toisin kuin viileä sininen. Poikkeuksiakin löytyy; niitä suomalaisia joille syystä tai toisesta istuu se vieras väri paremmin. Mutta meille muille, Suomen sini on se oikea ympäristö.

Kuinka kummallista onkaan, että muu maailma on niin samanlainen, yhdessä erilainen kuin Amerikka. Kuinka suvaitsevaisia me olemme Suomessa, maailmalla tähän verrattuna. Kuinka Amerikassa, kansojen ja kulttuurien "sulatusuunissa" eri massat kuitenkin niin kovasti taistelevat toisiaan vastaan. He ovat ylpeitä juuristaan, mutta eri alkuperät ovat heille vaan ansiolista. Jokin, joka merkkaa yhtä paljon kuin se isoäidin antama maalaus, joka ripustetaan seinälle vain, kun hän tulee kylään. Esitellään kyllä vieraille, hienompana kuin minä sitä itse pidetään.


Toisaalta on niitä, joille menneisyys merkkaa. Sitä pidetään osana omaa identiteettiä. He tahtovat tietää enemmän menneisyydestään, juuristaan. Ilman juuria ei ole puuta. Puu kasvaa juurien päälle, ja viisaimmat ovat sen oivaltaneet. Arvostan heitä, jotka tahtovat tietää. Nähdä syvemmälle, pinnan alle. Amerikkalaiset kuvataan usein blondeina. Usein se myös pitää paikkaansa, sisäisesti. Täällä Amerikka nähdään maailman napana, korokkeella, josta aina joskus vilkaistaan alemmas näkymästä sen kummemmin kiinnostumatta. Miksi muulla edes olisi väliä, kun ollaan muita ylempänä joka tapauksessa?   Oletetaan sen sijaan, että perehdyttäisiin maailmaan. Ei vaivauduta kyseenalaistamaan. Ja ollaan onnellisia. Suomalaiset usein murehtivat liikaa, pohtivat maailman menoja ja sen tilaa. Asiat eivät koskaan ole hyvin. Amerikassa asiat ovat päin vastoin. Kaikki on hyvin, joten miksi murehtia turhia?  Kumpiko on sitten parempi katsomustapa, sitä en tiedä.


Nyt vasta olen huomannut, kuinka onnekas olin tähän perheeseen päätyessäni. Hekin käyttävät eri värisiä laseja, mutta niiden väri ei ole aivan niin vahva, radikaali, kuin joidenkin muiden. Muilta vaihto-oppilailta olen kuullut heidän perheistään. Perheistä, joissa kaikki kehitysvammaisuudesta kiinalaisuuteen on huonoa ja alempiarvoista. Joissa oma lapsi nähdään mieluummin kuolleena kuin homoseksuaalina.

Usko ja isänmaallisuus. Kaksi sanaa, jotka kuvaavat Amerikkaa. Kaksi vahvaa arvoa. Täällä turvataan Jumalaan, Euroopassa terveydenhuoltoon. Kun täällä aivastetaan, toivotetaan terveyden sijaan Jumalan siunausta. Usko ja isänmaallisuus yhdistyvät maanantai-aamuisessa lippuvalassa, joka lausutaan lipulle seisten käsi sydämellä. Pojan, joka on jonain päivänä oleva presidentti, varma ääni peittää alleen muiden vaimeana henkäistyt sanat: "I pledge allegiance to the flag of the United States of America, and to the republic for which it stands, one nation under God, indivisible, with liberty and justice for all." Toisaalta se arvostus, jota esimerkiksi maailmalla taistelevat USA:n sotilaat saavat osakseen, on ihailtavaa. Koulun keskiviikkoon kuuluvat nuoret univormuinaan, jotka haluavat tulla sotilaiksi, jotka nähdään sankareina. Armeijaan valmistava koulutus, kuten myös kristillinen kerho, ovat osa koulunjälkeistä toimintaa. Täällä sotiluus on kunnia, Suomessa velvollisuus. 


Molemmilla väreillä on puolensa. Mutta kyllä se sininen silti istuu minulle paremmin.