Tänään mentiin ottamaan jokajouluinen perhepotretti. Se kuvaaja nauratti meitä mun koittaessa pidätellä hymyäni, joka johti siihen, että mun naamalla oli typerä juustoilme. Niille, jotka ei tiedä mitä se tarkottaa, kattokaa mun lapsuudenkuvia ja ihastelkaa kehittämääni "juustoilmettä". Älkää kysykö miks mä oon sen niin nimenny; ei nimittäin harmainta hajua.
Oon ollu täällä kolme ja puol kuukautta, mutta tavallaan tuntuu, kun oisin ollu täällä ikuisuuden. Elämä täällä tuntuu normaalilta. On kavereita ja koulua ihan niinku kotona Suomessa. Se toinen elämä, se siellä Suomessa, tuntuu välillä niin epätodelliselta ja kaukaselta. Etenki Kallio; olihan seki aika uus juttu mulle - vaan vuoden sitä koulua käyny. Koulu on täällä niin erilaista, maallista, toisinku hippejä ja muita kummajaisia pursuilevassa Kalliossa. Tänään tuli hyvä fiilis West Side Stagen, Lee's Summit West High Schoolin, teatterikerhon tapaamisessa. Se oli mun eka kerta siellä, ja ihmiset siellä oli vaan niin kivoja ja silleen mukavasti vähän outoja.
Yks asia mikä on viime aikoina aiheuttanu häslinkiä ihan erityisesti on 3+1+x=5? Yhtälön x on Maria, uusi siskoni <3 Maria on brasilialainen, viistoista vee ja täynnä energiaa. Se on nyt virallisesti osa meiän perhettä, on ollu jo yheksän päivää. Me ollaan jo nyt kun oikeet sisokset; tänään sanottiin kolmasti täsmälleen sama asia samaan aikaan. Välillä Maria pyrähtää mun huoneeseen, heittäytyy mun sängylle makaamaan. Mä laitan musiikkia soimaan ja teen kouluhommia. Välillä Maria hypähtää pystyyn tanssimaan. Me ollaan aika lailla ying ja yang, minä se tyyni, hiljanen suomalainen ja Maria eläväinen, iki-iloinen latino. Mutta vastakohdat täydentää toisiaan.
Eilen oli vapaapäivä, mutta se kulu läksyjä puurtaessa. Mulla oli tänään NELJÄ! quizziä. Lisäks piti saada valmiiks kaks kuvistyötä ja tehä läksyt. Läksyjenteko ei onneks vie enää niin paljon aikaa kun aluks. Se oli kun olisin hypänny tutusta ja turvallisesta kotiakvaariostani altaaseen täynnä trooppisia kaloja. Kieli tietty vaikeutti asioita. Mulla on vielä aksentti, kuulemma. Ite en sitä huomaa, ja perhekki täällä sanoo, et ei sitä kuule paitsi jos oon väsyny. Ihmiset usein kuitenki kysyy, että mistä oot, kun puhun niiden kanssa ekaa kertaa. Enää sitä ei kuitenkaa tapahdu enää läheskään joka kerta. Ajattelen osittain enkuks. Kuitenki jos oon puhunu jonku kaa suomeks tai lukenu jotain suomenkielistä, ni sit vaihtuu kieli. Samaten, jos ajattelen jotain, mitä en osaa ilmasta ittelleni niinku haluisin; joku suomalainen sanonta esim, ni silloin rupeen taas ajattelee suomeks.
Trick or treat?
Tää kummituspuu oli musta söpö
Tässä vielä muutama kuva Lee's Summitista
Lähdin ulos tutustueksani lähimetsiin, mutta sen sijaan eksyin tälle purolle
oma koti kullan kallis
LSW - armaan kouluni design on sama kuin erään vankilan...
mun huone :)
Ei ihan Visteria Lane mutta melkein...
... eron tekee se, että täällä takapiha on maissipeltoa, josta Eva Longorian sijaan löytyy lehmiä.
