High School Graduate!

16.5.2012

Kello on 17.15 kun vihdon säntäämme autoihin - myöhässä. Ajomatka on pidempi kuin luulin, ja saavumme kirkolle nippa nappa ajallaan. Seuraavat 10 minuuttia kuluu häsläykseen; kirkolle ravaamiseen, hätäisten kuvien ottoon ja oppilaiden sisäänkäynnin löytämiseen.

Koulun väreissä - silver & navy blue

Minä ja Maria päätämme uhmata aikaa käymässä vielä vessassa ja täten saapuen paikalle "harjoitushuoneeseen" ainakin 15 minuuttia myöhässä. Alan jo melkein hätääntyä, sillä en löydä advisoryani mistään, jolle minun pitäisi ilmoittautua. Onnekseni Maria bongasi bilsan opensa Mr. Lutmanin, joka ilmoitti olevansa advisoryni sijainen. Joudumme istumaan paikoillamme melkein puoli tuntia ennen kuin lopulta lähdemme kohti kirkkosalia, missä graduation seremonia pidetään. Huojentuneena nousen ylös vain huomatakseni, että meidän pitää jonottaa loputtomilla, liukkailla rampeilla parisenkymmentä tuskastuttavaa minuuttia.

Vihdoin pääsemme astelemaan sisään kirkkosaliin, jossa miltei viisituhatpäinen yleisö tapittaa meitä etsien joukosta katseellaan omaisiaan. Kylie, Dee ja Tom huitovat ja vilkuttavat minulle innoissaan lausuen sanoja, joita en enää jälkeenpäin kykene muistamaan. Istun riviini varautuneena puolentoista tunnin tylsyyteen, jota ei tule. Kuuntelen jokaisen sanan ja tuijotan silmä kovana puhujia: kouluni rehtori Dr. Sharpia ytimekkäine puheineen, koululautakunnan henkilön tympeää jorinaa, koulun oppilaskunnan presidentin, futispelaaja Alec Stanken, puhetta koulutovereilleen sekä hämmentävän lapsekkaasti lausuvaa tyttöä, jonka puheen sisältö ei kuitenkaan ole yhtään hullumpi mikäli sivuttaa sen seikan, että hän puhuu meille kuin olisimme tarhaikäisiä.

Lopulta koittaa se hetki, kun rivini nousee ylös ja suuntaa lavan kupeeseen odottamaan vuoroaan. Jonoja on kaksi, samoin kuin nimen kuuluttajia. Ojennan nimilappuni miehelle, joka lukee nimeni (kenties menestyksekkäästi opetukseni seurauksena, tai sitten ei - sillä hetkellä en keskittynyt muuhun kuin lavalle asteluun). Jähmetyn paikalleni koko nimeni luennan ajaksi kunnes muistan kävellä keskelle lavaa, jossa kättelen jotain koululautakuntamiestä viitassaan, jatkan alas portaita kätelläkseni valeadvisoryäni ja kävelläkseni takaisin paikalleni, joka jostain syystä on eri kuin lähtiessäni.

Shaking hands with my fake advisor Mr. Lutman

Huojentuneena ja onnellisena istun alas ja keskityn aina vain jatkuviin oppilaisjonoihin sekä isoihin näyttöihin, josta voi seurata elävää kuvaa jos vaikka haluaa olla varma siitä, että se poika tuolla noin lavan vasemmassa laidassa oikeasti kaivaa nenäänsä. Tai mikäli sattuu epäonnekkaana istumaan kirkon kaikista taaimmaisessa rivissä edessään kaikki ne reilut neljätuhatta muuta päätä. Ylpeänä ja tunteikkaana seuraan foreignereideni, ystävieni, luokkakavereideni, käytävilläkanssakulkijoideni ynnä muiden tuttujen naamojaliitelyä lavan poikki kuka mitenkin. Viimeinen nimi lausutaan, viimeinenkin oppilas istuu paikoilleen. Meidät julistetaan high school graduateiksi, ja saamme kehotuksen siirtää lakkimme tupsun vasemmalta oikealle valmistumisemme merkiksi. Kävelemme pareittain käytävää pitkin ulos kirkosta väkijoukon hurratessa. Hymyilen onnellisena.

Ulkona oppilaat kerääntyvät 426-henkiseksi läjäksi. Etsin käsiini Marian, Martan, Chichin, Tinan, Guron, Ilonan ja Heidin, ja niin onnittelemme toisiamme. Puolet porukasta katoaa jonnekin, ja Guron sisko ottaa meistä kuvan. Yhtäkkiä sadat lakit lentelevät ilmaan ja hätäisesti riuhtaisen lakin päästäni ja viskaan sen epähohdokkaasti matalalle ilmaan, toisin kuin niissä amerikkalaisissa teinielokuvissa, joissa kaikki heittävät hattunsa viehkeästi ilmaan samanaikaisesti. Hetki on hieno siitä huolimatta. Oma tupsuni lensi kai taivaan tuuliin, joten nappaan maassa lojuvan identtisen sinihopeisen tasselin.

Kylie ilmestyy väkijoukosta napaten minut ja Marian mukaansa. Kuvia, onnitteluja, eksyneitä tunteita.

Jenkkiperheeni <3

Todistuksen haku Ms. O'Neilliltä, ystävälliseltä counseloriltani.

M&M ja diplomit

16-17.5.2012

Meillä on kiire autolle. Tällä kertaa matka tuntuu lyhyemmältä. Ajamme koululle, jossa olemme perillä kello 21.26. Meillä on neljä minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet autossa, kunnes bussien on tarkoitus lähteä Project Grad:iin.

Valmistumislahjat hostperheeltämme: helmirannekorut kumpaisellekin. Minulle sinisävyiset

Liikkasalissa odottamassa vielä saapuvia oppilaita ja bussien lähtöä Marian, Guron ja Ilonan kanssa

"On da bus!" (<- viittaa Titan TV:ssä nähtyyn koulumme oppilaiden tekemään räppiin)

Minä+Maria+Marta

Vasemmalta oikealle: minä, Heidi ja Maria pomppulinnajuoksukisahommelissa

Oltiin Ilonan kanssa enemmän palloilijoiden kuin pallon perässä ;)

Project grad. kestää ilta 10:stä aamukolmeen, jolloin bussit suuntaavat takaisin kohti LSW:tä, jonka silloin näin viimeistä kertaa täällä ollessani.

18.5.2012

Päivällä minä ja Marian äiti Mirza koristelemme cookie caket.