Perjaintaina meillä oli koulussa eka assembly eli koko koulun yhteinen tilaisuus. Se pidettiin ulkona (am.) futiskentällä. Meiät vaihtarit esiteltiin siell, seisottiin kentällä ja sanotiin mikkiin "moi" äidinkielillämme. Cheerleaderit, tanssitiimi, orkesteri ja kuoro esiinty myös.
Viime perjantaina olin kattomassa jenkkifutista. Sitä ennen oon ollu kattomassa yhtä peliä, se myös meiän koulun joukkueen peli. Me voitettiin molemmat, tietty. Meiän koulun joukkueet on voittanu osavaltiomestaruuksia useestiki, muutenki ne keikkuu Missourin kärkipäässä. Koululla on siis kolme joukkuetta, jotka menee osittain iän, mutta myös tason mukaan. Pelit on perjantaisin. Pelejä on yleensä kattomassa lähes koko koulu, osa opettajakunnasta, pelaajien sukulaisia sekä vaan randomeita paikkakunnan tiimiä kannattavia ihmisiä. Epäilempä, että kovinkaan moni koululainen ei mene sinne pelkästään kattomaan jalkapalloa. Ei, ihmiset menee sinne sosialisoitumaan. Siellä on kaverit, cheerleaderit ja orkesteri. Viihdettä silmille ja korville. Ruokaakin voi ostaa, samaten kuin koulun joukkuetta kannattavia t-paitoja. Puolilla opettajista on koulussa perjantaisin päällä koulun joukkueen paita. Muuten hyvinkin virallisen siististikin pukeutuvat opettajat osoittavat tukensa koulun joukkueelle. Amerikkalainen jalkapallo on ISO juttu täällä. Lähellä sydäntä, niin hassulta kun se varmaan kuulostaakin, onhan se vaan yks urheilulaji, eikö.
Perjantain pelissä ekan kahen neljänneksen aikana istuin ehkä kaks minuuttia katsomossa kattomassa peliä. Peli on vaan tekosyy mennä ulos. Suuren osan pelistä vietin "backstagella" eli näin karusti vaan katsomon takana, joka pursus middle school -ikäsiä tenavia. Ei siis niin hohdokasta. Hengasin siellä Martan (espanjalainen vaihtari), Martinan (vaihtari Slovakiasta), Lizzien (ihan vaan am.) ja Maddien (myöskin paikallinen) kanssa. Tokan puoliajan lopussa mentiin Martinan kanssa istumaan suomalaisen Ilonan ja norjalaisen Guron luo katsomoon. Sitten siirryttiin siihen sektioon, jossa kaikki teinit heiluu. Ne erottaa kyllä, koulun väreissä, seisoen ja huutaen. Muu katsomo istuu puolta alempana, oppilaat seisoo penkeillä. Hyvä puoli siellä oli, että pysy lämpimänä. Vaikee uskoo, että täälläki tulee joskus syksy ja iltasin voi olla jäätävät 15°C astetta. Tanssijoilla oli alusasua erehdyttävästi muistuttavat hepenet yllään meille esiintyessään. Showtanssitiimillä oli sonnustautunut mustiin, pitsisiin paitoihin ja mustiin minishortseihin. Pinkit pom pomit saivat saman väriset rintsikat kirkumaan reikäpitsin alta. (Marssi)Orkesterin lipunheiluttajien asut ovat toisesta ääripäästä: monineonväriset, ihonmyötäset kokohaalarit. Kiitos luojalle etten keksiny pyrkiä lipunheiluttajaks!
Perjaintaina koulussa vietettiin muistopäivää 9/11/2011 World Trade Centerin tuhoutumiseen liittyvässä terrori-iskussa kuolleiden muistoksi. Iso juttu se isku oli silloin, on vieläkin. Lähellä sydäntä. Päivittäisen lukutuokion (12 min.) aikana mun hissanope piti kouluradiossa muistopuheen. Hissan ja governmentin tunneilla käsiteltiin aihetta. Aamulla jumituin koulun pihaan kattelemaan hämmentävän hienoa näkyä: muutama opettaja ja oppilas pystytti pieniä Amerikanlippuja pihanurmelle - liki 3000 lippua, joista jokainen pystytetty yhden iskussa kuolleen muistoksi ja kunniaksi.
Tää kaikki myös todistaa, kuinka isänmaallisia amerikkalaiset on. Maanantaisin koulussa lausutaan joku vala - en oo ihan perillä siitä. Kaikki nousee ylös rintamasuunta kohti luokan amerikanlippua, laittaa käden sydämelleen ja lausuu valan. Minä ja Martina ollaan hiljaa, muut mumisee, mutta USA:n presidentiksi halajava poika kajauttaa valan komeasti. Amerikkalaiset todella ajattelee olevansa paras valtio, ja ne harjottaa isänmaallisuutta joka väliin. Esimerkiksi kaikissa urheilupeleissä lauletaan aina kansallislaulu (tai solisti laulaa, muille sen kiekuminen on kovin työlästä kimurantin melodian vuoksi) seisoen käsi sydämen päällä amerikanlippuun päin.
Launtaina heräsin 6.40 YFU-tapaamisen takia. Ajettiin Kansasiin, Tom meni karatetunnille ja minä ja Dee high schoolille. Päivä kesti yheksästä kolmeen. Tom -karatetunnilta tultuaan- ja Dee pitivät yhessä yhen luennon. Tom ansaitsi jutuillaan muutamat naurut. Ylipäätään juttu ei ollu uutta, mutta mukavaa oli. Erityisen kiva oli nähä muita vaihtareita, ja jutella suomalaisen Helmin ja sen puoliks suomalaisen hostäidin kanssa. Molemmat ihania ihmisiä. Yhen vaihtarin hostisällä on sukua Suomessa, ja YFU:n Worlds of Fun -retkellä se jutteli mun kaa hyvin kiinnostuneena Suomesta. Suomi on sille lähellä sydäntä, vaikkei se siellä oo koskaan vielä ollukaan.
Tällä viikolla mulla on yhteensä 6 quizziä, joista kolme huomenna. Jes. Tää ilta meni siis opiskellessa. Jostain syystä oon täällä ollu tunnollisempi koulun suhteen. Ehkä se johtuu siitä, että tiedän hyvien numeroiden saamisen olevan vaikeempaa: kaikki englanniks, lisäks joitain aineita, kuten american governmentiä, en oo koskaan aiemmin opiskellu. Koulu on kuitenki sujunu yllättävän hyvin, paitsi enkun quizz (5 oikein 75:stä... Tosin en kerenny vastaamaan ku johonki 30:een, mut tiiän, surkeeta silti :D ) Noh, ehkä toi huominen sujuu paremmin, tai sitten ei, mutta yritetty ainakin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti